Hui! Nyt sitä ollaan täällä omaa blogia aloittelemassa... Paljon olen muiden blogeja selaillut ja ihaillut kuinka taitavia ihmiset ovatkaan! Tyttäret pitävät aktiivisesti omia blogejaan ja innostivat (lue: pakottivat) miutkin kokeilemaan. No, tähän ikään on vähitellen oppinut, että uuden kokeileminen on yleensä aina vaan hyväksi. Ja kyllä oli kiva huomata, että olin jo yhden kommentinkin saanut!! Toivottavasti näistä räpellyksistä ja höpötyksistä on muille samanlaista iloa, kuin itse olen saanut muiden blogeista!

Ensimmäisistä otoksista yllättäen selviääkin melko hyvin tämän perheen kiinnostuksen kohteita. Konsta Koiranpoika on valloittanut meidän kaikkien + läheisten ja naapurien sydämet. Koko 7,5 kg:n olemuksellaan poika tuo iloa ja onnea meidän elämään (ajoittain kyllä melkoisesti harmaita hiuksiakin!). Konsta on vilkas kun mikä ja tavattoman hellyyden kipeä. Rodultaan jannu edustaa Jack Russelin terrieriä ja siitä nimenomaisesti "workkia". Eli ei siis ole Kennelliiton hyväksymää mallia, mutta väliäkös tuolla! Konstalle ei aina ole ihan päivänselvää onkos hän kissa vaiko koira... Nytkin makailee tyytyväisenä ikkunalaudalla ihmettelemässä naapuruston elämää.

Neulominen on muutamia vuosia kateissa ollut rakas harrastus. Aikaisemmin tuli neulottua villapaitoja koko suvulle, jatkuvasti oli jotakin meneillään. Tyttöjen syntymät, hankala perhe-elämä, jatko-opiskelut ja viimein avioero veivät voimat ja neulominen jäi pitkäksi aikaa. Nyt onkin puolen vuoden sisään syntynyt paljon valmista ja muiden harrastajien blogeja selaillessa into senkun vain kasvaa! Viime vuoden puolella valmistui pukin konttiin kolmet Novitan Huopasesta neulotut Lovikkatumput ja Seiska Veikasta omalla mallilla muokatut naisten villasukat. Nalle Colorista tein putkisukat (kuvakin tulossa pian). Vanhempi tytär ne taisikin omia omaan käyttöönsä... Seiska Veikasta syntyi myös miesten perussukat ja nuo punaharmaat nuoremmalle tyttärelle. Nyt on puikoilla valmistumassa Nallesta pitsisukat. Suunnitelmissa on paljon muutakin ja mieli tekisi aloitella jotain isompaakin. Saas nährä kuin ämmän käy...

Tässä kolmen naisen perheessä eletään arkea äidin vuorotyön, tyttöjen musiikkiluokkien ja harrastusten suloisessa sekamelskassa. Viulut, kitara ja kosketinsoittmet soi ja laulu raikaa. Mamma ei kyllä ihan yleisön pyynnöstä kauheasti laulele, mutta kuuntelee kyllä sujuvasti. Vanhempi tytär on myös innokas nuorisoteatterin harrastaja ja nuorempi hurahtanut hevosiin ihan kokonaan. Mie taksina suhaan ympäri kaupunkia iltaisin, jos en ole töissä hoitamassa kipeitä ihmisiä. Murrosikä painaa päälle kahden emännän voimin ja äitee taitaa olla tulossa vaihdevuosiin, kun täällä melkoisen kipakasti yhteen otetaan. Mutta kaikesta huolimatta elämä on nyt tällä hetkellä melkoisen mukavaa kaikkine mausteineen.